Omakotitaloissa käytetään usein kiinteistökohtaisia vedenhankinta- ja vedenkäsittelyjärjestelmiä. Vesi saadaan tavallisesti rengaskaivosta, porakaivosta tai muusta paikallisesta pohjavesilähteestä.
Rengas- ja siiviläputkikaivojen vesi on pohjavettä, joka otetaan yleensä ensimmäisestä pysyvästä pohjavesikerroksesta, jossa vedenpaine vastaa ilmanpainetta. Nämä vedet liittyvät usein kvartäärikerrostumiin, minkä vuoksi ne ovat helposti hyödynnettävissä mutta myös herkempiä pilaantumiselle. Kaivo on sijoitettava riittävän kauas teollisuuslaitoksista ja muista mahdollisista kuormituslähteistä, jotta sade- ja valumavesien mukana maaperään kulkeutuvat epäpuhtaudet eivät pääse pohjaveteen. Vedessä voi esiintyä typpi- ja fosforiyhdisteitä, orgaanisia aineita sekä rikkivetyä, joka aiheuttaa mädän kananmunan hajun.
Porakaivo ottaa veden kallioperän pohjavedestä. Porakaivo tehdään tavallisesti juomaveden saamiseksi syvemmistä maa- tai kallioperän kerroksista, joissa vesi on usein suojaisempaa kuin pintaa lähempänä oleva pohjavesi. Porakaivon sijainti ja syvyys määritetään ympäristön hydrogeologisten ja geologisten olosuhteiden perusteella, minkä vuoksi tarvittava poraussyvyys vaihtelee eri puolilla Viroa ja Baltiaa.
Pohjaveden kemialliseen koostumukseen vaikuttavat maastonmuodot, ilmasto, maa- ja kallioperä sekä maapeite. Vedenottopaikalla voi esiintyä tavanomaista suurempia rauta-, mangaani-, ammonium-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Virossa ja muualla Baltiassa pohjavesissä esiintyy yleisesti luontaisesti kohonneita rautapitoisuuksia.
Kun valitset kotiisi sopivinta vedenkäsittelyjärjestelmää, suosittelemme WATEXin kemiallista vesianalyysiä, jossa tutkitaan kuusi keskeistä vedenlaatuparametria. Tuloksia voidaan käyttää vedenlaatuongelman arvioinnissa ja kohteeseen sopivan järjestelmän mitoituksessa.